Tapetin repimistä

Saatiin kaikki meijä luokal omat kopit, koppeihin on jäänyt edellisen opiskelijan tapetointi harjoitus.
Iha ekana tehtävänä on tapetin poisto.

Tapetin poistossa apuvälineenä käytin pientä lastaa.

Ekaksi pistin rissan avulla liisteriä tapetin päälle, annoin sen olla siinä vähän aikaan että, tapetti kostuisi ja sitten aloin lastalla repimään tapettia pois seinästä.

pensselin pesu.

Rakennustenkorjausmaalaus/uudisrakennusmaalaus

Pensselin pesu.

 Työvälineiden puhtaanapito on  tärkeää.

Hyvin pestyt työvälineet kestävät kauemmin ja maalaaminen sujuu paremmin.

Huonosti pestyissä siveltimissä maali takertuu kovaa kiinni ja siveltimestä tulee kivikova.

Seuraavissa kuvissa näytän miten pestään sivellin jolla on maalattu liuotin ohenteisella maalilla.

Kun liuotteena on käytetty lakkabensiiniä, niin sivellin täytyy pestä myös sillä.

Astian pohjalla on lakkabensiiniä.

Teräsharja jolla harjataan lakkabensa ja maalin rippeet pois siveltimestä.

Teräsharjalla harjataan myötäsuuntaan päin niin että harjan "piikit" raapivat sivellintä. Harjaamisen jälkeen sivellin kastetaan taas lakkabensaan ja harjataan uudestaan. tehdään niin kauan kunnes maali on lähtenyt siveltimestä kokonaan.

Sitten lakkabensiini litku kaadetaan erilliseen ämpäriin, ei viemäriin, koska putket menevät tukkoon. Sitten astiaan laitetaan vettä ja pensselipesu nestettä.

Pensselipesu nestettä ei tarvitse laittaa kuin pikku tilkka.

Pensselipesu nesteellä saadaan irroitettua lakkabensan jämät pois siveltimestä.

Sivellintä käytetään vähän aikaan pensselinpesu nesteessä ja sitten harjataan sivellin samalla tavalla puhtaaksi.

Pesua ja harjaamista toistetaan niin kauan kunnes sivellin ei enään haise lakkabensalle.

Mäntysuopa saippua.

Pensselipesun jälkeen käytetään mäntysuopaa, jotta pensselipesu neste saadaan pestyä pois siveltimestä.

Lopuksi vielä sivellin pestään vedellä ja mäntysuopa saippualla.

Puhdas!

Niin paljon ihania värejä

                                               VÄRIPIGMENTIT

                                               Kolme pääryhmää:

                             - Valkoiset pigmentit

                            -  Värilliset pigmentit

                            -  Metallijauheet ja pölyt

 

                              Valkoisten pigmenttien kaksi pääryhmää:

                         -    Peittävät pigmentit

                         -    Täytepigmentit

                              Värillisten pigmenttejen kaksi pääryhmää:

                        - orgaaniset pigmentit

                       -  epäorgaaniset pigmentit

Orgaaniset väriaineet saadaan kasvi- ja eläinkunnasta tai erilaisista tervatisleistä.

Epäorgaaniset väriaineet ovat luonnollisia maavärejä tai keinotekoisia mineraalivärejä.

MUSTAT JA VALKOISET VÄRIT

• Sinkkivalkoinen on miltein kemiallisen puhdasta sinkkioksidia. Kohtuullisen hyvin peittävä väriaine ja kestää sekä valoa että ilmastoa. Soveltuu lähes kaikkiin maalausmenetelmiin. Öljymaalissa kuivuu melko hitaasti, ja värisekoituksissa ei ole paras mahdollinen valkoinen sillä sen vaikutus heikkenee värin kuivuessa.

• Titaanivalkoinen on pääasissa titaanioksidia. Se on hyvin kestävä väriaine niin ulko- kuin sisäkäytössä. Soveltuu hyvin öljy- ja kalkki- ja liimamaaliin.

• Lyijyvalkoinen  eli kremsinvalkoinen on  valmistettu emäksisestä lyijyskarbonaatista. Ei enään käytetä rakennusteollisuuden maalin valmistuksessa sen myrkyllisyyden vuoksi.                

• Rautaoksidimusta  on rautaoksidia. Se on erittäin kestävä ja luotettava väri kaikissa maalilaaduissa. Myydään myös nimellä MARSMUSTA tai MINERAALIMUSTA

• Norsunluumusta valmistetaan hiiltämällä ilmatiiviisti luita, hirvensarvia jne. Se on puhtain jasyvin mahdollinen musta.

• Kaoliini eli posliinisavi, on alumiinihydrosilikaattijohdannainen. Voidaan käyttää maalinvalmistuksen täyteaineena.

KELTAISET VÄRIT

• Kromikeltainen ei sovellu sekoitettavaksi muiden epäorgaanisten mineraalivärien kanssa. On myrkyllistä erittäin huonosti kestää valoa.

• Baryyttikeltainen on keltaiseksi ultramariiniksi kutsuttua väriaine. Baryyttikeltaista käytetään lähinnä taiteilijaöljy-, pastelli ja temperaväreissä.

• Oksidikeltainen on rautaoksidihydraattia. Kestää valoa, ilmastoa, ja happoa, ja sen peittokyky on erittäin hyvä. Voidaan käyttää kaikkiin maalausmenetelmiin niin sisällä kuin ulkona.

PUNAISET VÄRIT

• Sinooperi on punaista elohopeasulfidia. Sinooperia valmistaessa syntyy ensin musta massa, jota paahtamalla saadaan aikaiseksi helakan punainen sävy. Kallis väri.

• Terra di pozzuoli on hyvin erikoinen väri, hyvin värikylläinen, luonnollinen maaväripigmentti. Terra di pozzuoli on piihappoista, sementin tyyppistä ainetta, jota pompeijissa käytettiin kalkkiin sekoitettuna.

• Karmiini on peräisin kokenillikirvasta ja paitsi maaliteollisuudessa, sitä käytetään myös kosmetiikkateollisuuden väriaineena. On hyvin valonarkaa.

SINISET VÄRIT

• Kobolttisininen eli kobolttialumiinioksidi, kestää hyvin valoa, ilmastoa ja happoa kuin emäksiäkin. Peittovoima on erittäin heikko, parhaimmillaan tämä väri on onkin lasuurina tai taittovärinä. Soveltuu kaikkiin maalilaatuihin sisä- ja ulkokäytössä.

• Preussinsininen eli pariisinsininen. Väriaine on melko valon- ja ilmastonkestävä ja se soveltuu parhaiten öljy- ja liimamaalissa käytettäväksi.

• Mangaanisininen on bariumpermanganaattia, jonka värisävy on melko lähellä ceruleansinistä. Väri valmistetaan kuumentamalla kaliumpermanganaattia raskassävän kanssa ja saatu väriaine on hyvin kestävää kaikissa maalausmenetelmissä.

VIHREÄT VÄRIT

• Sinkkivihreä on saatu sekoittamalla pariisinsinistä ja sinkkikeltaista. Sinkkivihreä nimitystä käytetään joskus myös kobolttivihreästä.

• Kobolttivihreä on sinkkioksidin ja kobolttioksidin yhdiste ja sävyltään hyvin viileä vihreä. Melko harvinainen väriaine.

• Vihreä umbra on hivenen vihertävänruskea. se kestää hyvin valoa ja ilmastoa, mutta ei happoja. Peittävyys keskinkertainen. Parhaimmillaan muiden värien taittovärinä.

RUSKEAT VÄRIT

• Luonnon umbra on mangaani- ja rautapitoinen okraväri, joka soveltuu hyvin kaikkiin seoksiin ja kaikkiin maalityyppeihin. Valonkestävyys on erinomainen ja peittävyys kohtalainen. Happoja kestää huonosti.

• Poltettu umbra on ominaisuuksiltaan sama kuin luonnon umbra. Öljymaalissa taipumusta tummua.

• Seepia on mustekalan musterakosta saatua väriainetta. Käytetään lähinnä akvarellimaalauksessa. Ei ole kovinkaan valon kestävää.

TERVAVÄRIT

• Ovat kivihiilitervasta tislaamalla valmistettuja tuotteita ja ne sisältävät pääasiassa hiiltä. Valon kestävyys  hyvä ja niillä saadaan aikaan sävyjä joita epäorgaanisista aineista ei ole mahdollista valmistaa.

PUNAMULTAMAALI JA KELTAMULTAMAALI

Nimitys tulee siitä että maaliin on käytetty pigmenttinä punamultaa.  

Maalin sideaine on kuitenkin ruisliiteri, joskus lisänä on myös käytetty olutta. 

Punamulta valmistetaan keittämällä vettä, ruisliiteriä, pigmenttiä ja apuaineita kuten rautavihtrilliä padassa noin 1-2tuntia hämmentäen, varmistaen kuitenkin ettei seos kiehu.

Pigmentissä on rautapitoista maata, rautahydroksia, jota saatiin eri esiintymistä suoraan maasta tai kaivosjätteestä, joka poltettaessaan muuttui punertavaksi rautaoksidiksi. Pigmenttiä saatiin myös tiilimurskaa jauhamalla.

Punamultaa käytettiin hirsirakennusten maalaamisessa, ja käytön arvellaan alkaneen aikaisintaan gotiikan aikana 1400-1520- luvulla.

Punaisella värillä haluttiin matkia tiilipintaa, joka oli kuninkaiden ja aatelisten käyttämä rakennusmateriaali. 

Ensimmäiset punamullatut talonpoikaistalot mainitaan Ruotsissa 1758. 

Punamullan tuotannon äkillinen nousu Ruotsissa 1780-luvulla toi punamullan kaupunkitalojen väritykseksi. Suomi seurasi perässä 1800-luvulla.

Punamulta jäi pois säätyläismuodista 1800-luvun alussa, kun Kustaa IV määräsi 1803 kansalaistensa käyttävän keltaista väriä talojensa maalina kuningasta kunnoittaakseen. 

Punamulta maali suojaa puuta erittäin hyvin ja lisäksi se antaa puun hengittää, eli haihduttaa puun omaa kosteutta.

Perinteisesti punamultamaali on sivelty höyläämättömälle puulle mutta nykypäivän painekyllästettyä lautatavaraa täytyy kuivattaa ulkosalla parivuotta ennen punamultamaalausta.

Huonekalujen entisöinti

Jätä vanhan huonekalun alkuperäismaalaus rauhaan ja anna sen kertoa toisista ajoista, ja ihmisistä.

Anna sen pysyä vanhana. Kunnioita sen tekijää. 

Kun kokonaiset maalikerrokset halkeilevat, irtoavat, sorvausten ja leikkausten yksityiskohdat eivät enään näy, voi maalinpoisto olla hyvä asia. 

Menetelmiä on useita, helpoin tapa poistaa maalia laajalta alueelta useita kerroksia on käyttää lämpöä. Lämpö tunkeutuu kaikkien kerrosten läpi, joten menetelmä on hyvä silloin kun kaikki maali halutaan pois. Tässä menetelmässä käytetään kuumailma puhallinta ja apuna pientä lastaa. ( pakkeli lasta)

Maalin poistaminen tapahtuu niin että kuumailmapuhaltimella lämmitetään maalipintaa jolloin se  alkaa kupruamaan ja lastalla irroitetaan pehmennyt maali heti, sillä jos sitä ei heti irroita se jäähtyy ja kovettuu. Sorvausten ja leikkausten kohdalla pitää olla erityisen varovainen koska ne palavat helposti.

Kuva maalin poistamisesta kuumailmapuhaltimella.

Kuivakaavinta eli maalin kaapimen puukolla, lastalla tai varsinaisella kaapimella. Helppoa, jälkityönä pieni hienohionta. Käytetään yleensä puu tuoleihin. Kaavi aina myötäsyyhyn päin.

Maalinpoistoaine : Sen käyttämisessä on oltava varovainen koska se syövyttää ihoa, ja huolehdi kunnollisesta ilmanvaihdosta koska haihtuvat höyryt ovat vahingollisia, sen vaikuttava ainesosa on metyleenikloridi. Maalinpoistoaine on siitä  hyvä koska jos halutaan poistaa vain ensimmäinen maalikerros.

 Sivele maalinpoistoainetta pinnalle, odota vähän aikaan ja irroita maali kerros lastalla. Jos kyseessa on uuden aikainen lakkamaali, odota että se kuplii. Siinä voi mennä 2-20min.

 Älä odota turhan kauan koska silloin maali kovettuu.

 Jos jokin alempi kerros aijotaan säästää, poista viimeinen kerros ennen kuin aine on vaikuttanut kokonaan läpi.   

Pese puupinta yleisohenteella, hio ja pinta on valmis maalattavaksi. Mutta jos alkuperäisväri on tarkoitus säilyttää, pinta pestään lakkabensiinillä.

Maalinpoistoaineen jäänteet on saatava pois sillä ne voivat reagoida uuden maalin kanssa.

On hyvä tietää vanhojen huonekalujen väreistä. Ennen 1900-luvun alkua huonekalut eivät olleet täysin valkoisia. Myrkyllistä lyijyvalkoista käytettiin ennen 1800-luvun puoliväliä.

1700-luvun alussa keksittiin Pariisin sininen, joka on voimakas väriaine. Ultramariinia alettiin valmistaa synteettisesti 1830-luvulla. Vihreä umbra on kauan käytetty väriaine, se on vahvasti laseeraava väripigmentti ja tarvitsee siksi paljon öljyä sideaineeksi. Englannin punainen, jolle punaruskean värin antaa rautaoksidi, on aina ollut suosittua.

Eniten eri okralaatuja saadaan keltaisista väreistä. 

Käytä aina hengityssuojainta ja hanskoja kun alat tonkimaan vanhoja maalikerroksia, vastaan saattaa tulla myrkyllisiä maalikerroksia, kuten lyijyvalkoista.

Älä poista huonekalun historiaa kokonaan värin mukana vaan jätä jokin pieni kohta sellaiseksi kun se oli.

Huonekalusta voi puuttua osia, tai jokin osa voi olla rikki. Silloin kun entisöidään tälläisiä huonekaluja on tosi tärkeää tunnistaa mistä puusta esine on valmistettu jotta korjaus voitaisiin tehdä samasta puusta. Puutavaran pitäisi mielellään olla yhtä vanhaa kuin esineessä käytetty puu.

Vanhaa puutavaraa, ja  huonekalujen osia kannattaa kerätä talteen tämän takia.

Talonpoikaishuonekalujen tekijät ovat käyttäneet kuusta, mäntyä ja leppää.

Ulkomaisia käytettyjä puulajeja ovat mm. mahonki, tiikki ja pähkinäpuu.

Hyvin kiinni olevaa maalia ei tarvitse poistaa. Mieluummin vetää uuden maalin päälle kuin tärvelee alkuperäismaalausta. 

Kun valitset maalin huonekaluun, valitse sellainen väri joka on lähellä alkuperäisväriä, älä maalaa vesiohenteisella maalilla, koska sitä ei voida sitten myöhemmin enään poistaa lämpökäsittelyllä. 

Entisöinti vaatii kärsivällisyyttä.

Mua odottaa koululla vanha piironki/lipasto joka mun pitäs entisöidä, ootan iha innolla sitä urakkaa, ja aloitan sen heti kun kaikki muut työt tulee valmiiksi.Teen siitä sitten tänne jutun. tällä hetkellä mulla on asiakas työnä peili ovi joka ois pitäny saada jo valmiiksi mutta kun ollaan saatu hyviä työmaa kohteita joita sitten ollaan tehty niin oven valmistus on jäänyt.

Mitä maali on?

 Rakennuskorjausmaalaus/uudisrakennusmaalaus

Mitä maali on?

Maali on nestemäinen tuote, joka pinnalle levitettynä muodostaa alustaan tarttuvan peittävän kalvon.
Maalituotteisiin luetaan kuuluvaksi myös maalien ja lakkojen ohenteet, katalyytit, ja kovetteet, siveltävät puunsuoja-aineet, petsit, kitit ja silotteet.
Myös maalattavien pintojen puhdistukseen käytettävät aineet sekä maalin poistoaineet voidaan lukea kuuluvaksi tähän ryhmään.

Mistä maali sitten koostuu?

Sideaineista, pigmenteistä ja täyteaineista, liuotteista, ja apuaineista

toi on olevinaan maalipurkki.

• Sideaine : Sen tehtävänä on muodostaa alustaan kiinnittyvän maalikalvon, jonka sisällä on sideaineen toisiinsa liimaavat pigmentit. Sideaine määrää maalikalvon ominaisuudet kuten tartunnan alustaan, sisäisen lujuuden ja kemialliset ominaisuudet. Myös maalin kuivumistapa on sideaineesta riippuva ominaisuus

                          

• Pigmentit ja täyteaineet: Pigmentti on hienojakoinen side- ja liuotinaineisiin liukenematon jauhe. Se muodostaa maalien peittokyvyn ja värin. Ensisijainen tehtävä pigmenteillä on koristaa ja peittää kohde johon maalia on levitetty. Toinen tärkeä tehtävä on suojata kohteen pinta säältä ja kemiallisilta rasituksilta.Niitä pigmenttejä jotka eivät peitä tai värjää, kutsutaan täyteaineiksi. Maalien täytepigmenteillä säädellään maalin viskositeettia, maalikalvon kovuutta sekä maalin kiiltoa. Täytepigmenttejä ovat mm. liitu, kalsiitti, talkki ja kaoliini.

• Liuotteet : Liuote on aine joka kykenee liuottamaan maalin sideainetta ja siten alentaa maalin viskositeettia (sisäistä kitkaa). Liuotteella säädetään maalin tasoittumista, kuivumisnopeutta sekä levitysominaisuuksia.   Yleisempiä käytettäviä liuotteita ovat lakkabensiini, tolueeni, ksyleeni, alkoholit kuten etanoli ja propanoli, glykolieetterit, esterit kuten etyyliasetaatti ja butyyliasetaatti sekä ketonit, jopitat ovat mm asetoni ja metyyli-isobutyyliketoni. huh

• Apuaineet: parantavat maalin erityisominaisuuksia. Yleisiä apuaineita ovat kuivikkeet kuten sikkatiivit, jotka nopeuttavat maalin kuivumista. Ulko- ja kosteantilanmaaleihin voidaan lisätä homeenestoaineita. Säilyvyyttä parannetaan nahoittumisenestoaineella, ja säilöntäaineilla. Maaleihin voidaan myös lisätä valmistusta helpottavia lisäaineita.

Maalit luokitellaan sideaineen mukaan. Kuivumismekanismin perusteella maalit voidaan jakaa kahteen ryhmään : Fysikaalisesti kuivuvat maalit ja kemiallisesti kuivuvat maalit.

Fysikaalisesti kuivuvat maalit:

• Liuotinohenteisia fysikaalisia maaleja ovat mm. Kloorikautsu ja nitroselluloosamaalit- ja lakat. Ne kuivuvat siten että liuotteet haihtuvat ja sideaine muodostaa kiinteän kalvon. Kuivuttuaan kalvo voidaan liuottaa uudelleen liuotteeseensa. Dispersiomaalit (lateksimaalit)  ovat myös fysikaalisesti kuivuvia maaleja. Niissä sideaine on dispergoitu eli hajotettu veteen, ja sideaine on pieninä hiukkasina vedessä. Maalin kuivuessa vesi haihtuu ja sideainehiukkaset sulautuvat yhteen muodostaen maalikalvon, joten kuivuttuaan  maali ei liukene enään veteen.

Kemiallisesti kuivuvat maalit: 

• Kemiallisen reaktion avulla kuivuvista maaleista mm. öljy- ja alkyydimaalit kuivuvat siten että sideaine reagoi ilmassa olevan hapen kanssa. Kalkkimaalit kovettuvat reagoimalla ilman hiilidioksin kanssa. Polttomaalit kovettuvat vasta kun niiden hartsit reagoivat korkeassa lämpötilassa.

Puupintojen pintakäsittely

Puupintojen pintakäsittely: 

Puuta voidaan käsitellä erilaisilla tuotteilla kuten, maalilla, lakalla, vahalla, öljyllä,petsillä ja kuultomaalilla

• Maali sisältää pigmentejä jotka peittävät pinnan ja antaa värin. Kauppa ja teollisuus sävytyksessä puhutaan väripastoista eli glykoliin sekoitettua hienojakoista väripigmentiä. Jauhe pigmentejä käytettiin entisaikaan.  40-luvulla maalarit itse sävyttivät maalit, joten pigmentit piti käsin itse hiertää pieneen määrään maalissa käytettävään sideaineeseen.

• Lakka ei peitä puun pintaa koska lakassa ei ole peittäviä pigmentejä, siten puun pintakuvio on nähtävissä lakan läpi. lakkoja on sävytettävissä. Sisäkäyttöön käytettävät lakat eivät kestä puun voimakasta elämistä, siksi ulkotiloihin on kehitetty omat lakat. Ulkolakka = uretaari alkydi eli venelakka. Lakka sisältää usein myös uv suojan, joka suojaa puuta auringon paahteelta. Voidaan lakata ulko-ovia. On olemassa  myös petsi lakkoja, joissa on väri lakan mukana, petsilakatessa saadaan rauhallisempi lopputulos kuin jos käytettäisiin erikseen ensin petsiä ja lakkaa.

• Vahaa käytetään esim huonekalun entisöinnissä, pitää kuitenki muistaa että vahaus on lopullinen päätös huonekalulle koska vahan päällä maali ei pysy. Vahoja on värittöminä ja värillisinä. Vaha käsittely sopii parhaiten koville puulajeille kuten koivu ja tammi.

• Öljykäsittely tekee puusta kosteutta ja likaa hylkivän.Öljyä käytetään esimerkiksi jalopuu ulko-ovissa, huonekaluissa, tiikki ja mahongi ovissa. Öljyiset rievut ovat itsesyttyviä, joten ne on hävitettävä turvallisesti, esimerkiksi kastele vedellä  ja kiedo tiiviisti folioon ja muovipussiin ja heitä roskiin.

• Petsi on pelkkää väriainetta, joten petsauksen jälkeen pinta tarvitsee lakan,öljyn tai vahan päälle pysyäkseen pinnassa.

• Kuultomaali peittää pinnan, voidaan nähdä puun pintakuvio läpi, sillä saa haluttua värisävyä pinnalle.

Pintakäsittelyllä vaikutetaan puun kulutuskestävyyteen, ulkonäköön ja puhtaana pitämiseen.

Puu on elävä materiaali joka eri olosuhteissa joutuu rasitukselle esim kosteissa tiloissa puun pinta turpoaa ja kuivuttuaan se voi alkaa halkeilla

Pintakäsittely voi joko olla peittävää, tai läpikuultavaa.

Puupintojen pintakäsittely, vahaus.

Sain tehtäväks vahata vanhan tuolin

vahaamiseen käytin Ceralegno nimistä vahaa joka on  valmistettu mehiläis- ja karnaubavahasta sekä puhdistetusta tärpätistä.

Levitin vahaa kangas rätillä puupintaan jonka jälkeen levitin tasaiseksi pienellä pensselillä.

Vaha saa kuivua n.20-30 min., jonka jälkeen se pyyhitään kangasrätillä pois, jolloin saadaan kiiltoa aikaiseksi pinnalle.

Ensimmäinen vahakerros ei täytä pintaa siten että saataisiin yhtenäinen kiilto ja kestävyys.

                                                    Alla olevissa kuvissa toinen vahakerros.

 

Työmaaraportti

Koulu alkoi 10.08
Saatiin taas uus työmaa, Käpylässä.
Kunnostamme kerrostalojen ulko-ovia, joiden maalipinta on alkanu näyttää huonolta.
Kävimme tiistaina 18.pvä Kotkassa, merimuseossa.

Työmaaraportti ovesta :

Ensimmäinen päivä :
Pesin oven BioComb maalipesu-aineella, ja huuhtelin vedellä. Käytin pesusientä molemmissa työvaiheissa.
Hioin oven 120-hiomapaperilla, jonka jälkeen puhdistin hiomapölyt maalaus pölyharjalla.

Toinen päivä :
Suojasin oven alaosan laatan, maalasin  JEHU pohjamaalilla oven.

Kolmas päivä :
Hioin pohjamaalia 150-hiomapaperilla, putsasin hiomapölyt harjalla ja välimaalasin oven Unica maalilla

Neljäs päivä :
Hioin oven 180-hiomapaperilla, putsasin hiomapölyt harjalla ja maalasin toisen kerroksen Unica maalilla

                                

tietenkin maalia osunut oven kahvaan ja lukko osaan :D

Lakka bensalla saa maali sotkut pyyhittyä pois, mutta se täytyy tehä heti koska jos maali kerkii kuivumaan niin se ei enää lähde kunnolla pois.

Viides päivä :
Hioin oven 240-hiomapaperilla, putsasin hiomapölyt harjalla ja maalasin pintamaalin unica maalilla.

hiomisen jälkeen

maalaamisen jälkeen

lähikuvaa

valmis

Oven valmistus venyi syys flunssan takia, mutta nyt sain sen vihdoinkin viimeisteltyä.